Vapautta etsimässä…

  • tehnyt

Kevät on edennyt pitkälle, aurinko valaisee pitkän talven jälkeen ja voit jo tuntea kuinka aurinko lämmittää kasvojasi. Istun lääkärin vastaanotolla, ja aika pysähtyi. Tajuan että tuijotan ikkunasta vastapäisen talon seinään, mutta en pysty sanomaan sanaakaan.

Olen viimeiset kuukaudet kamppailut lamauttavan väsymyksen kanssa, huimausta, tukkoisuutta, päänsärkyä, itkua, toivottomuutta, pelkoa… lista on yhtä pitkä kuin minulla määrätyt lääkkeet.

Ja nyt kuulin, että ei ole enää mitään keinoa, jolla omaa oloani voitaisiin auttaa. Kävelin kuin sumussa pois lääkärin vastaanotolta, ja yhtäkkiä en enää tiennyt mitä minun tulee tehdä.

Minä, jolla oli aina ollut joku suunnitelma, kuinka elämässäsi etenen, olinkin tilanteessa, jossa koin tyhjyyttä oma pääni sisäinen suunnitelma kartastoni oli kerralla pyyhitty tyhjäksi…

Tästä hetkestä, jolloin elämäni mureni palasiksi, on nyt kulunut kaksi vuotta. Vaikka en silloin, siinä hetkessä käsittänyt mikä tarkoitus tällä kaikella oli, ymmärrän sen nyt – ymmärrän, miksi näin oli tapahduttava. 

Olin aikaisemmin ajatellut että väsymys, kyynisyys, pelko, ahdistus, kiukku, kuuluvat normaaliin tunnevalikoimaan. Ne ovat minussa samoin kuin sisään ja uloshengitys, samoin kuin yö ja päivä.

Voi kuinka tietämätön olinkaan ollut, sillä nämä tunteet olivat minulle merkkejä, että kaikki ei ole hyvin. Jotain olisi muututtava, jotta tilanne ei etenisi liian pitkälle.

Kuitenkin, osasinko kuunnella näitä viestejä? Valitettavasti en, ja siitä syystä minulle oli näytettävä hieman karummalla tavalla, että hei- nyt asiaan on tultava muutos.

Ja muutos todentotta tapahtui, muutos joka alkuun vaikutti täysin musertavalta, niin jälkeenpäin sen tajusin.

Ymmärsin että olin ulkoistanut liian pitkään oman hyvinvointini itseni ulkopuolelle.

Kun olin kipeä, hain että joku toinen kertoo minulle mikä minua vaivaa. Liikunnassa katsoin mittarista kuinka pitkän matkaa olin matkannut, millä sykealueilla, ja kuinka paljon olinkaan kuluttanut kaloreita. Nämä mittarit eivät kuitenkaan kertoneet yleistä energiatasoa, toistinko mielessäni jotain tiettyä hokemaa… Olinko syönyt riittävästi, vai oliko yöuni oikeasti palauttavaa, se ei kertonut sitä onko kehoni päässyt sen luonnolliseen tasapainoiseen, eli homeostaasi tilaan.

En siis suomeksi sanottuna enää tunnistanut sitä, milloin olen väsynyt ja liikunnan sijaan nyt olisikin tarpeen levätä. En koska vallitseva olotila oli jatkunut niin pitkään, että en enää edes muistanut miltä tuntuu olla virkeä ja hyvällä tuulella.

 Sen sijaan hain syitä huonoon olooni itseni ulkopuolelta, milloin syynä oli huono ilma, huonot työajat, liikenneruuhka, huono hiuspäivä ja jne… varmaankin saat kiinni mitä ajan takaa?

Ja kun koitin hakea apua huonoon olotilaani ja jatkuvaan sairasteluuni itseni ulkopuolelta, noh, sitä ei löytynyt.

 Ja nyt uskallan todeta että onneksi ei löytynyt, sillä kaikki mitä paranemiseeni tarvitsin, oli jo minussa- en vain tiennyt sitä. En kuullut sitä, sillä mieleni täytti vääränlainen ajatuslooppi, ja sen seasta ei pystynyt kuulemaan muuta. Ja toisaalta en osannut kuunnella sitä….

Stressistä puhutaan tänä päivänä yhä enemmän ja enemmän, ja ei ihme sillä löytyyhän stressi yhä useamman sairauden taustalta. (Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat yleisin työperäinen vaiva. (Elintapasairaudet). Työperäinen stressi on Euroopan tasolla toiseksi yleisin työterveysongelma. Ahola 2014)

Itseasiassa nämä kokemani tunteet olivat viestejä siitä, että stressitasoni olivat olleet liian pitkään kohollaan. Polku uupumukseen kulkee kolmen vaiheen kautta, ja jos emme osaa tunnistaa näitä aikaisia varoituksen merkkejä, ja mikäli tämä jatkuu liian pitkään, ei kehollamme ole enää muuta mahdollisuutta kuin pysäyttää meidät.

Pysäyttää jotta huomaisimme että jotain on tehtävä…

Sillä nämä tunteet eivät ole merkityksettömiä, näillä tunteilla on yhteys sinun kehosi ja sitä kautta mielesi hyvinvointiin.

Kerron sinulle seuraavassa julkaisussa, kuinka voit varmistaa että liian pitkään jatkunut stressi ei nakerra hiljalleen terveyttäsi. Tällöin sinä olet ottanut ohjat oman terveyden ylläpitämisessä, ja saat vapauden valita mitkä asiat pääsevät ns. ihon alle.

Oletko valmis vaihtamaan jatkuvan ” täytyy” ja ” ahdistaa” ajatuksen siihen että ” tämä tuntuukin hyvälle” ajatukseen ja sitä kautta tunteeseen joka vahvistaa sinun hyvinvointiasi?  

Oletko valmis etsimään oman totuutesi, sen kuka sinä oikeasti olet?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *