kumulatiivinen stressi
mitä tapahtuu kun korttitalo kaatuu?
Stressi sisältyy meidän jokapäiväiseen elämäämme.
Itseasiassa stressi on niin lähellä, että emme edes tunnista tämän läsnäoloa. Ja vaikka me kuinka tiedämme että stressi, joka vain jatkuu ja jatkuu, vie terveytemme lisäksi pahimmillaan henkemme- liian harvoin me kuitenkaan teemme asialle mitään, emme ennen kuin eteemme tulee tilanne joka romahduttaa meidät niin henkisesti kuin fyysisesti.
Tämän romahduksen jälkeen tilanne kuitenkin liian usein jatkuu jonkin ajan kuluttua ennallaan tai me haemme pilleripurkista jotain joka hetkellisesti helpottaa oloamme. ja jäämme odottamaan seuraavaa romahdusta, mikäli emme tee asialle jotakin…
Miksi emme siis tee asialle jotain?
KUMULATIIVINEN STRESSI
Ihminen haluaa kaikessa toiminnassaan säilyttää tasapainon, niin fyysisen kuin henkisen. Tätä tasapainon tilaa kutsutaan lääketieteessä termillä homeostaasi, samaa tilaa voidaan kutsua myös termeillä sydänkoherenssi tai sydäntietoisuus.
Tarkastellessa tilannetta terveyden kannalta, elimistön terveys riippuu hyvin pitkälti siitä miten tämä tasapainoittava sekä korjaava järjestelmä toimii. Järjestelmän tarkoituksena on palauttaa keho ennalleen sekä tasapainottaa elimistön järkyttänyttä toimintaa.
VAATIMUSTEN SUHDE RESURSSEIHIN
Akuutit stressireaktiot ( tilanteet jotka käynnistävät sinussa tämän evoluutiomme meille luovan Taistele ja pakene- reaktion) ilman purkamista ja palautumista takaisin lähtötilanteeseen, synnyttävät kerääntyvää eli kumulatiivista stressiä.
Terveyden sekä stressin yksi keskeinen tekijä liittyy siihen, jäävätkö ne homeostaasin eli biologisen korjausjärjestelmän hoidettavaksi.
Mikäli vaatimukset ovat liian suuret suhteessa yksilön resursseihin, kehon palautumismekanismi ei pääse käynnistymään ja kuomitustila alkaa näin ollen kasvamaan.
Hiljaa ja tasaisesti kasvava kuormitustila on kumuloituvan stressin yleinen ilmenemismuoto. Tässä kohden mieli ei tottumuksen ohjaamana saa tätä taistele ja pakene viestiä, vaan jatkat ponnisteluita yli palautumisen rajojen.
ITSENSÄ JOHTAMINEN
Kumuloituvan stressin johdosta kaikkiin tärkeisiin itsensä johtamisen elementteihin tulee pitkäaikaisen stressin seurauksena yleisesti negatiivisia muutoksia.
– tahdonvoima vähenee
– impulssikontrolli huononee
-olemme taipuvaisia äkillisiin mielihyvän houkutuksiin
– yleinen energiataso laskee
Stressin kumuloituessa, kehon kortisolitaso pysyy korkealla myös haastavan tai uhkaavan tilanteen jälkeen. Tämä vaikuttaa muun muassa:
– negatiivisesti muistin tai uuden oppimisen kannalta tärkeiden aivoaluiden toiminnalle
– sosiaalisten kontaktien väheneminen
– univaikeudet
– ahdistuksen kokeminen
– liikunnan puute
– epäterveelliset ruokailutottumukset
Reagoidessamme jatkuvaan stressiin kehossamme vapautuu kemikaaleja, jotka häiritsevät geenejämme ja se voi aiheuttaa sairastumisen.
polku uupumukseen kulkee kolmen vaiheen kautta
1. Hälytystila
2. Selviytymistila
3. Uupuminen
kasvu ja suojausmekanismit
Evoluutio on varustanut meidät monilla eloonjäämismekanismeilla. Karkeasti nämä mekanismit voidaan jakaa kahteen toiminnalliseen ryhmään:
– kasvumekanismiin
– suojausmekanismiin
Nämä kaksi mekanismia eivät pysty toimimaan yhtä aikaan.
Tiedät varmasti kuinka tärkeä on suojella itseäsi, mutta eloonjäämisen kannalta kasvukin on välttämättömän tärkeää- Siitä huolimatta että olisit jo aikuinen ja olisit jo kasvanut täyteen pituuteesi. Esimerkiksi koko suoliston sisäpuolinen solukko uusiutuu 72 tunnissa. Miljoonia soluja kehossasi kuolee joka päivä ja ne pitää korvata.
Silloin kun olet taistele ja pakene- moodissa, tämä kasvumekanismi on pois käytöstä. Tämä on ymmärrettävää silloin kun edessäsi on uhka, ja sinun on vain selviydyttävä tästä tilanteesta. Mutta mitä tapahtuu siinä vaiheessa kun tämä taistele ja pakene- moodi jää niin sanotusti päälle?
Mitä kauemmin pysyt suojassa, tämän suojausmekanismin voimin- sitä enemmän luovut kasvustasi. Nämä kasvumekanismit voivat itseasiassa sulkeutua niin täysin pois päältä, että sanonta ” kuolla pelosta” toteutuu.
Tiesitkö? Voit saada taistele ja pakene- reaktion aikaan pelkästään voimalla!
SUOJAUSMEKANISMIT
Kehollamme on itseasiassa kaksi suojausjärjestelmää, joista kumpaakin tarvitaan elämän ylläpidossa.
Ensimmäinen suojausmekanismi: kehon ulkopuolelta tulevan uhan varalta
Tätä kutsutaan HPA- akseliksi, mikä viittaa aivokuoren hypotalamus- pituitary- adrenal- akseliin. Silloin kun uhkia ei ole, HPA- akseli ei ole käytössä. Tässä vaiheessa kasvu kukoistaa.
Kun aivojen hypotalamus ( ottaa vastaan ja tunnistaa ympäristön viestejä) havaitsee uhan, se käynnistää HPA- akselin lähettämällä viestin aivolisäkkeelle( käynnistää kehon sisäelinten toiminnan), jota voidaan kutsua myös ns. ” päällikkörauhaseksi” Aivolisäkkeen lähettämän viestin johdosta adrenaliinirauhasten pitää koordinoida kehon taistele ja pakene- vaste.
On hyvä ymmärtää että siinä vaiheessa kun tämä prosessi käynnistyy, sisäelinten veri lähetetään raajoihin, taistele ja pakene- reaktion aikana. Sisäelimet eivät siis pysty toimimaan täysipainoisesti. Sisäelimet lakkaavat ylläpitämästä elintärkeitä toimintoja, kuten:
– ruoansulatusta
– imeytymistä
– eritystä ja muita toimintoja jotka osallistuvat solujen energiavarastojen kartuttamiseen.
Toinen suojausmekanismi on IMMUUNIJÄRJESTELMÄ
Tämä suojelee meitä ihon sisäpuolelta tulevia uhkia vastaan, kuten esimerkiksi bakteereita tai viruksia vastaan.
Immuunijärjestelmän käynnistyttyä se voi ottaa käyttöönsä suuren osan kehon energiavarastoista. Saat käsityksen tästä pohtimalla kuinka paljon voimasi vähenevät kun keho taistelee tulehduksia vastaan. Usein me myös tässä vaiheessa vähennämme energiansaantia, sillä ajatuksella että emme pysty liikkumaan. Näetkö tässä asiassa mitään ristiriitaa?
HPA- akselin käynnistäessä kehon taistele ja pakene- reaktion, heikentää se välittömästi immuunijärjestelmän toimintaa, säästääkseen energiaa. Adrenaliinijärjestelmä sammuttaa immuunijärjestelmän.
Stressinhallinnan maaginen kaava
Taistele ja pakene- tila käyttää energiaa, jota sinun sisäinen ympäristösi tarvisisi. Keho varastaa tärkeän energian muun muassa immuuni sekä ruansulatusjärjestelmältä.
