Aito- ainutlaatuinen sinä!

  • tehnyt

100 vuotta eteenpäin… Oletko pohtinut minkälaisena tämä 2000 luvun aikakausi muistetaan?

Puhutaanko 2000- luvusta aikakautena, jolloin elimme yltäkylläisyydessä?

Aikakautena, jolloin suoritimme elämäämme niin kovasti, että kadotimme kyvyn nauttia käsillä olevasta hetkestä? Aikakautena, jolloin mieleemme kerrottiin erilaisia visioita siitä mikä sinut tekee onnelliseksi? Itseasiassa erilaisten tarinoiden ja kauniiden visioiden määrä oli niin valtava, että kadotimme kyvyn nähdä elämän kauneus käsillä olevassa hetkessä.  

Emme ymmärtäneet, että mielenrauha ja onnellisuus löytyisi sisältämme, sillä me etsimme sitä ulkoisista asioista. Ja voi pojat, me myös etsimme sitä ns kadotettua onnea niin paljon että toimimme päivä toisensa jälkeen voimiemme äärirajoilla.

Voi sitä ihmettelyn määrää 100 vuoden päästä, kun he miettivät, että emmekö me osanneet tunnistaa sitä, milloin voimamme olivat vähissä?

Ja pelottava vastaus tähän on se, että emme- sillä olimme niin tottuneet siihen että pinna on aina kireällä, kokoajan on jatkuva kiire ja pienet kehon kolotukset ja jomotukset kuuluvat asiaan- mutta olihan meillä lääkkeet joiden avulla kipu katoaa- ainakin hetkeksi. Niin ja v***tus oli yksi tunnetuimmista tunteista, sillä jos naapuria v***ttaa, puolisoa v***ttaa, pomoa v**ttuttaa, niin onhan se ihme jos minuakin ei v**ttaisi!

2000 luku oli aikaa jolloin haalimme ympärillemme erilaisia esineitä ja asioita, sillä siihen aikaan oikeasti uskottiin että ulkoiset asiat ja esineet tuovat sisäisen mielenrauhan… näin ei kuitenkaan ollut, sillä mitä enemmän tavaraa haalittiin, sitä suuremmaksi sisäinen tyhjyyden tunne kasvoi.

Me pelkäsimme, noh, 2000- luvulla ja lukusia vuosia ja vuosisatoja sitä ennen pelättiin niin montaa asiaa, että ihminen kuka ei pelännyt- oli suorastaan luonnonoikku!

Pelättiin työpaikan menettämistä, maksamattomia laskuja, erottua joukosta, sanoa ääneen oma mielipide, epäonnistumista, parisuhteen kariutumista, erilaisia sairauksia, sairauksia joihin ei ole lääkettä, myöhästyä sovitusta tapaamisesta, pelättiin irtisanoutua oravanpyörästä, joka ehkä ulkoapäin näytti hyvälle, mutta sisältä tämä elämä tuntui todella tyhjälle, merkityksettömälle. Pelättiin sanoa ääneen että en jaksa, voimani ovat lopussa. Muistetaanko tämä aikakautena jolloin yksi jos toinen oli sairastunut vääränlaiseen reippauteen? Reippauteen joka saattoi viedä sielun synkkään yöhön, ja toiset nousivat täältä ja toiset taas eivät.

Voiko olla, että meidän aikakautemme jää mieleen aikana, jolloin koulussa kaikille opetettiin samat asiat. Ne keitä nämä asiat eivät kiinnostaneet saivat kiitoksena tästä ”huonon” kouluarvosanan. Tai ainakin me uskoimme että jokin tietty numero tietyssä paikassa on huono asia, mutta toisaalta he jotka ovat perehtyneet numerologiaan, tietää että numeroilla on muunkinlainen merkitys…

Siitä huolimatta että kyseessä oli pieni mustejälki valkoisella paperilla, useat siinä ajanjaksolla määrittelivät itsensä tämän numeron perusteella. Ja mikä on sydäntä särkevintä, liian useat- kyllä tämän jopa yli 20 vuotta sitten annetun numeron perusteella kantoivat tätä samaa määritelmää vielä aikuisiälle asti.

Liian useat tästä lannistuneena jättivät omat unelmat vain unelmiksi.

He ajattelivat että koska heidän numeronsa oli niin huono, heistä ei ole siihen! Miksi kukaan ei kertonut heille että hei, se on vain numero ja se ei määrittele sinua lopun elämää? Miksi kukaan ei kertonut heidän sisällään olevasta viisaudesta ja kauneudesta- siitä kaikesta potentiaalista joka heillä oli käytettävissään?

Osa jo tiesi tämän, ja hiljalleen yhä useampi heräsi huomaamaan että näistä virheellisistä uskomuksista on mahdollista päästä eroon!

Tämä ei käy sormia napauttamalla, ei riitä että silloin sanottiin että älä anna sen numeron määritellä sinua. Miksi ei riittänyt?

Siksi, koska kehollamme on kyky muistaa aiemmin tapahtuneita asioita, jopa niin pitkälle että sen asian kertominen olisi jo aivan uusi luku sinänsä.

Kuitenkin kun tunnistat tämän, sinulle aukenee edessäsi mahdollisuus vapautua näistä sinua rajoittavista uskomuksista.

100- vuoden päästä arvostetaan näitä ihmisiä, jotka pystyivät purkamaan näitä rajoittavia uskomuksia, ja huomasi että elämän onnellisuus ja mielenrauha löytyy jostain muualta kuin merkkivaatteista, uusista huonekaluista tai kiinteääkin kiinteämmästä sixpäkistä.  Eli muualta kuin siitä visioista jota siinä hetkessä niin kovasti koitettiin kertoa kaikille…

Voisiko olla että 2020 luku nähdäänkin vedenjakajana, hetkenä josta käynnistyi matka jossa erilaisuus on rikkaus. Koulussa lapset saavat opiskella asioita joille heidän sydämensä roihuaa. Heidän erilaisuuttaan osataan arvostaa, sen sijaan että häntä kiusattaisiin…

Aikuiset, sen sijaan että latistaisivat nämä uudet ja erilaiset ajatustavat he tukisivat, jokainen parhaan kykynsä mukaisesti lasten omia havainnointeja, näkemistä sekä erilaisia tiedon hahmottamisen tapoja. Ja kuvittele että nämä lapset saisivat opettajakseen ihmisiä, joiden sydän sykkii juuri samoille asioille?

Voisiko olla että tästä käynnistyisi ajanjakso jolloin saisimme valjastettua ihmiskunnan todellisen joukkoälyn käyttöön?

Mieti jos sanonta ” En tiedä, olen vain töissä täällä” jäisi historiaan?

Mitä jos kerron sinulle että sinunkin on mahdollista vapautua näistä sinua rajoittavista sekä hyvin usein pienentävistä ajatusmalleista?

Kiinnostaisiko sinua kuulla lisää asiasta?

Kiinnostaisiko sinua kuulla lisää asiasta, jossa olemme tottuneet elämään arjessa jossa kaikki arvostettava on pääasiassa mitattavaa, materiaalista, sanallista tai numeerista? Mutta mitä jos siellä mikä näyttää näennäisesti tyhjältä onkin olemassa jokin merkityksellinen, näkymätön yhteys?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *